Korjasin aaumulla fillarini puhjennutta etukumia talomme pihalla. Toimenpide on minulle sen verran tuttu, että se sujuu noin vartissa. Muistan kuitenkin elävästi, kuinka hankalaa puuhaa pyöränkumin paikkailu – ja erityisesti ulkokumin sujuttaminen sisäkumin päälle sekä edelleen takaisin paikalleen vanteeseen – vuosia sitten oli, kun tein sitä ensimmäistä kertaa.

Siitä tuli mieleeni, kuinka harvoin näen kenenkään puuhastelevan talomme pihalla pyöränsä parissa. Jos tarkkoja ollaan, niin en ole nähnyt kuin kerran naapurini huoltavan pyöräänsä. Kuten metsässäkin kaatuu puita, silloinkin kun en ole sitä näkemässä, varmasti useampikin naapurini rassailee pyöräänsä huomaamattani.

Tämä toi mieleeni, kuinka hauskaa olisi järjestää yhteiset pyöränkorjaustalkoot pihallamme. Monelta jää varmasti hyvät pyöräilyt polkematta, kun rengas on puhki tai ketju poikki. Samalla talkoot olisivat myös hauska tapa tutustua muihin talomme asukkaisiin.

Hieman pidemmälle vietynä talkoot voisi monistaa hauskaksi konseptiksi. Pyörätalkoot ympäri kaupunkia kymmenien talojen pihoilla samana päivänä olisivat mitä oivallisin tapa tuoda esille pyöräilyn parhaita puolia. Yhdistämällä vapaaehtoisten talkoonvetäjien tietotaidon, taloyhtiöiden ja median tiedotusvoiman sekä keräämällä pienimuotoisen rahoituksen pyöräkaupoilta kaupallisina, kaupungilta julkisena ja järjestöiltä kolmannen sektorin toimijoina fillaritalkoot voisivat olla jymymenestys.

Helsingin polkupyöräilijät järjestävät jo nyt vastaavaa toimintaa Nervanderinkadun hallilla, mutta mielestäni olisi kätevämpää, jos talkoot tulisivat ihmisten luo talojen pihoille. Kynnys osallistua olisi varmasti matala, jos vuori saapuisi Muhammedin luo.

Helsingin Sanomat kertoo HKL:n kaavailuista varustaa pysäkit aikataulunäytöillä. Itse hanke on mitä kannatettavin – vain esitelty hintalappu hirvittää:

“Yksi näyttö maksaa 1 400 euroa, joten kaikkiaan hankkeen hinta nousee puoleentoista miljoonaan euroon. [...] Helsingissä on 1 300 pysäkkikatosta, eli näyttö tulisi niistä suurimpaan osaan.”

Tietokone, jolla bloggaan, maksaa Erottajan ja Roban kulmassa 949 euroa. Samanlaisia 13” näytöllä ja 2.0 GHz:n prosessorilla varustettuja valkoisia MacBook-läppäreitä saisi 1,5 miljoonalla eurolla 1 580 kappaletta.

1 300 MacBookia saisi ilman minkäänlaisia paljousalennuksia “vain” 1,2 miljoonalla eurolla, eli säästöä tulisi rapiat 300 000 egeä verrattuna HKL:lle tarjottuihin näyttöihin.

Kun tulisi halvemmaksi varustaa bussipysäkit Applen MacBookeilla kuin tarjotuilla näytöillä, rohkenen epäillä, että näyttöjen hinnassa on “hieman” ilmaa.

Ystäväni Hannu Oskalan mukaan hintaero syntyy massatuotannon skaalaedusta ja siitä, että pysäkkinäytöt toimivat sekä pakkasessa että vesisateessa.

Varmasti näinkin, mutta epäilenpä, ettei asia pelkästään niillä selity. Ei suinkaan olisi ensimmäinen kerta, kun HKL hankkii ylihinnoiteltua teknologiaa “ainoalta pätevältä” toimittajalta, joka maksattaa tuotekehittelyn kustannukset verorahoillamme.

Yritän parhaillani selvittää, onhan hintaa varmasti kysytty muualtakin kuin ensimmäiseltä vastaan tulleelta tarjoajalta.

Helsingin Sanomat uutisoi HKL:n harkitsevan johdinautojen tuomista takaisin Helsinkiin. Toivotan hankkeen ilolla tervetulleeksi.

Kuva: Jc

Uutiseen liittyy kuitenkin puoli, johon toivon lehden toimituksen syventyvän jatkossa huolellisemmin. Liikenteellä on nimittäin muitakin kustannuksia kuin vain liikennöinti ja hankinnat. Tärkeintä liikenteen(kin) kustannuksia laskettaessa on kokonaisuuden arviointi.

Keskeisimpiä tekijöitä kokonaiskuluja laskettaessa ovat pääomaa- ja palkkakulut. Liikennejärjestelmien keskinäinen vertailu onnistuu parhaiten, kun huomioidaan kaikki kustannukset eikä vain verrata yksisilmäisesti osaa kuluista toisiinsa, jolloin harmaa näyttää mustalta tai valkoiselta riippuen tyystin siitä, mitä halutaan valottaa.

Eri liikennemuotojen matkustajaa kohti lasketut kilometrikustannukset on ehdottomasti syytä tuoda yleiseen tietoon. Yhdellä lauseella todeten ne eivät ole sama asia kuin liikennöinti ja hankinnat. Joukkoliikenteen kokonaiskustannuksiin voi perehtyä vaikkapa täällä.

Olisi myös paikallaan, että joukkoliikenteen kuluja verrattaisiin henkilöautoliikenteen kokonaiskustannuksiin. Näkökulman tulisi olla kansantaloudellinen – eikä perhekohtainen, joka jättää huomioimatta autoilun kustannuksista lähes kaiken muun paitsi polttoaineen päivähinnan. Erityisesti olisi syytä teroittaa pääomakulujen ja ajamiseen käytetyn ajan merkitystä.

Lähestyin asiasta toimitusta. Toivottavasti lehti reagoi aiheeseen lähiaikoina. Vinkkasin samalla myös sähköautojen akkuihin liittyvästä erittäin kiinnostavasta kehitysaskeleesta Israelissa ja Tanskassa, nimittäin huoltoasemalla vaihdettavista akuista. Tyhjän akun vaihtaminen uuteen kestää saman verran kuin tankkaaminenkin – miksi autonomistajan pitäisi omistaa myös akku? On järkevämpää, että sen omistaa akkuyhtiö.

Miksi kukaan ei ollut aiemmin ajatellut näin nerokasta järjestelmää? Niinpä niin – öljystä kun on helmpompi saada tuloja, jos ei tarvitse panostaa sen syrjäyttävän teknologian kehittämiseen.

Kuva: Ioan Sameli

Ruotsin piraattipuolue on kasvattanut jäsenmääräänsä käsittämätöntä vauhtia. Puolueen jäsenluku kaksinkertaistui viikonlopun aikana 15 000:sta yli 30 000:een.

Luku painii täysin omassa sarjassaan. Oma puolueeni Vihreät haaveilee nostavansa jäsenmääränsä 15 000:een vuoteen 2015 mennessä. Sisarpuolueellamme Miljöpartietilla on Ruotsissa noin 10 000 jäsentä.

Piratpartietin kasvun taustalla on suurta kansainvälistä mediahuomiota herättänyt oikeudenkäynti Pirate Bay -verkkopalvelun laillisuudesta. Puolueeseen alkoi tulvia jäseniä viime perjantaina, kun käräjäoikeus päätti palvelun tarjoajien syyllistyneen rikokseen ja tuomitsi heidän maksettavakseen vajaan kolmen miljoonan euron vahingonkorvaukset laajamittaisesta ja järjestäytyneestä avunannosta tekijänoikeusrikoksissa.

Viimeistään jäsensuma osoittaa perinteisen politiikan ulkopuolelta tulleen uuden puolueen olevan todellinen haastaja vakiintuneille ruotsalaisille puolueille. Se on jo Ruotsin neljänneksi suurin jäsenmäärältään.

Muiden puolueiden olisi syytä ymmärtää viesti. Se on suunnaattu jokaiselle niistä. Kyse ei ole ohimenevästä huumailmiöstä, eikä edes siitä, että kokonainen sukupolvi ruotsalaisia ei hyväksy oikeuden päätöksen takana olevaa tekijänoikeuslainsäädäntöä (kaikki Ruotsin poliittiset nuorisojärjestöt laillistaisivat tiedostojen jakamisen).

Kyse on siitä, että muut puolueet eivät edelleenkään osoita ymmärtävänsä, mitä tietoyhteiskunta oikeasti tarkoittaa. Piraattipuolue ei väitä edes tietävänsä muusta, mutta on selkeästi osoittanut olevansa tietoyhteiskuntapuolue. Kehitys yleispuolueeksi voi puolueen niin halutessa käynnistyä jäsen- ja kannatuspohjan vakiuduttua.

Odotettavissa on, että piratpartiet menestyy Eurovaaleissa hyvin. Puolue vienee ääniä yleispuolueilta huomattavasti enemmän kuin vuoden 2006 eduskuntavaaleissa. Tuolloin se sai vain 0,63 prosenttia äänistä. Nyt puolueen asetelmat ovat suotuisammat.

Syy, miksi puolueen kasvu on ollut niin voimakasta Ruotsissa, mutta toistaiseksi vielä hyvin laimeaa esimerkiksi Suomessa on, että sekä verkkopalvelu Pirate Bay että piraattipuolue liikkeenä ovat alunperin ruotsalaisia.

Liike levinnee odotettavissa olevan eurovaalimenestyksen myötä Ruotsista muuallekin Eurooppaan, sillä rekisteröityjä piraattipuolueita on jo Espanjassa, Itävallassa, Saksassa ja Puolassa. Suomessa kannattajakortteja vasta keräillään, mutta kannatus kanavoitunee piraattipuolueen sijasta Jyrki Kasvin kautta Vihreille.

Siistiä. Vartti kertoo, että Google Street View kuvaa parhaillaan Helsingin katuja. Toukokuussa 2007 käynnistynyt palvelu täydentää Googlen kartta- ja ilmakuvapalveluita. Sen avulla voi navigoida virtuaalisesti pitkin kaupunkien katuja. Palvelu koostuu miljoonista valokuvista, jotka on liitetty toisiinsa siten, että ne muodostavat 360-asteisen katunäkymän.

Kuva: kylemurley

Kokeilin palvelua ensimmäisen kerran noin vuosi sitten huristelemalla sillä pitkin San Franciscoa. En ole koskaan ollut Kaliforniassa, joten surffailu tietokoneella Golden Gaten maisemissa tuntui huikealta.

Silloin keskustelua herätti, että Street View’n kuvaamat ihmiset olivat selvästi tunnistettavia. Itse en tunnistanut ketään, sillä Google blurrasi kasvot kuvista jo toukokuussa 2008. Palvelun teknologia tunnistaa kasvot automaattisesti ja peittää ne sumuefektillä.

Eurooppalainen lainsäädäntö edellyttää Googlea sumentamaan myös autojen rekisterinumerot ja muut tiedot, jotka voivat tehdä mahdolliseksi yksilön tunnistamisen kuvista. En tosin tiedä, miten esimerkiksi vaatteista tunnistaminen voitaisiin välttää, paitsi poistamalla ihmishahmot kuvista kokonaan. Oikeudellisia ennakkotapauksia lieneekin odotettavissa esimerkiksi Iso-Britanniasta.

Googlen lopullisena tavoitteena on tarjota kattava kaupunkinäkymä kaikkialta maailmasta. Siihen mennee vielä tovi, mutta jokseenkin häkellyttäviä palveluita yritys tarjoaa jo nyt.

“Dvd-automaattien suosio pelottaa Hollywoodia“, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Yhdysvalloissa elokuvan saa automaatista vuorokaudeksi vuokralle dollarilla, eli noin 75 sentillä. Hollywoodin silmissä tämä on ongelma, sillä vuokraamisen kasvaessa elokuvien ostaminen vähentyy.

Kuva: swgn

Outo ongelma. Alan kannattaisi pohtia, ovatko asiakkaat, joilla on varaa hankkia itselleen hyllyt täyteen dvd-koteloita pölyttymään, sittenkään bisneksen kannalta keskeisimpiä. Laajaan henkilökohtaiseen fyysiseen elokuvakokoelmaan sijoittavien keräilijöiden sijasta maailma on pullollaan kuluttajia, jotka vuokraisivat enemmän elokuvia heti, jos niitä vain olisi jossain tarjolla. Missä vain – automaatissa, kioskissa tai vuokraamossa, ja erityisesti on-demand -palveluina digi-tv:n tai internetin kautta.

Kuluttajan kannalta ongelma nimittäin on, että fyysisten vuokraamojen elokuvavalikoimat ovat surkeita. Syy on selvä, fyysinen säilytystila maksaa. Siksi vuokraamojen kannattaa pitää tarjolla vain suosituimpia uutuuselokuvia ja keskittyä myymään karkkia. On-demand -palvelut eivät puolestaan ole vielä lyöneet kunnolla itseään läpi Euroopassa, vaikka niiden ansiosta valikoima laajenisi kattamaan kaikki koskaan tehdyt elokuvat.

Kehityksen suunta on kuitenkin selkeä. Kaikki, mikä voidaan muuttaa biteiksi, tullaan myös muuttamaan. Dvd:t ovat bitteinä jo valmiiksi. Tarvitsee enää siirtää bitit kuluttajille tavalla, joka vastaa kuluttajien toiveita. Kuluttajat haluavat palveluita, jotka ovat

1) helppokäyttöisiä
2) halpoja
3) laillisia

Muutoin käy kuten musiikin kohdalla kävi Napster-tiedostonjakopalvelun myötä 2000-luvun taitteessa. Piratismin syy on kaupallisten palveluiden puute ja kehno tekninen toteutus. Vasta iTunes muutti tilanteen laillisten latauspalveluiden eduksi. Nyt Spotify tekee saman kuukausimaksua vastaan ja iTunes tulee vielä perässä.

Tallennuskapasiteetin kasvun myötä dvd-elokuva mahtuu nykyään mille tahansa ilmaisnäytteenä jaettavalle muistitikulle. Perustietokoneen kovalevylle mahtuu jo nyt kymmeniä elokuvia. Kahden-kolmen vuoden kuluttua satoja. Kymmenen vuoden päästä tuhansia.

Vain tiedonsiirtonopeudet hillitsevät tällä hetkellä laittoman elokuvanjakelun räjähtämistä nuorten ja nörttien harrastuksesta koko kansan ilmaishuviksi. Siksi elokuva-alalla on jo kiire kehittää laillisia, halpoja ja kuluttajaystävällisiä kysyntäperustaisia vuokrauspalveluita, eikä keskittyä itkemään myynnin laskua. Sillä myös tiedosiirtonopeudet kasvavat koko ajan.

Elokuva-alan tulot tulevat kasvamaan liiketoiminnan volyymin kasvun myötä huomattavasti, mikä ylittää vähenevän myynnin vaikutukset selvästi. Musiikkiteollisuus kompastui kymmenen vuotta sitten siihen, ettei ymmärtänyt tätä – ei kai Hollywood aio nyt tehdä samaa?

Lamantorjunta ei ole koskaan ollut näin helppoa: kuluttamalla lama väistyy hetkessä! Mitä isompia ja kalliimpia kotimaisia tomaatteja, taulutelevisioita, kanootteja, kylpylälomia, pienteatterilippuja, ruisleipää, villasukkia ja luistimia ostamme, sitä varmemmin ja nopeammin uusi, onnellinen, kestävä ja pitkä nousukausi alkaa. Eläköön kulutuselvytys!

Kuva: discoverblackheritage

Lama pysyy vastakin poissa, kun ikkunoista poistetaan vanhat risat tiivisteet ja korvataan lämpövaje lisäämällä energiantuotantoa. Tätä kutsutaan ydinelvyttämiseksi. Pari kolme kaukolämpöydinvoimalaa lämmittää kivasti ja maksaa vain 10-15 miljardia euroa, eli ei juuri mitään. Sivutuotteena syntyvää sähköä voidaan myydä vaikka ruotsalaisille, koska energia ei ole enää tuotannontekijä, vaan tuote.

Näin talvella erityisen tehokkaaksi todettu ydinelvytyksen muoto on avata kaikki ikkunat ja päästää turha lämpö kerralla ulos. Lämmittämällä talo uudestaan nollasta 24:een asteeseen vaikka kerran viikossa lama pakenee nopeammin kuin edes vilusta värisevien varisten varpaat ehtivät lämmetä. Samalla sisäilma raikastuu kivasti.

Kova sana on myös “rakenteellinen elvytys”. Sillä on hauskasti eri merkitys maan eri osissa. Eteläsuomalaisessa talousmurteessa se merkitsee “rakenteellisten uudistusten tekemistä”, eli menojen ennaltaehkäisyä, eli mitä tahansa toimenpidettä, joka pienentää julkisen talouden menoja, eli torjuu tästä lamasta seuraavaa lamaa, eli on oikein.

Keskustaenemmistöisissä kunnissa se taas tarkoittaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja koskiensuojelulain muuttamista, jotta Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaat voidaan rakentaa. Tämä on sitä verta solidaarinen elvytyksen muoto, että sillä torjutaan lamaa paitsi Suomessa, myös kaikissa niissä EU-maissa, joissa riittää halpaa rakennustyövoimaa.

Koska elvyttämisellä ei tavoitella vain pikavoittoja, vaan pitkän ajan kestävyyttä, auttaa myös, että poistetaan ruoan arvonlisävero, perintövero, tulovero, leimavero, koiravero ja kauppojen tukahduttavat aukiolorajoitukset sekä siirretään mahdollisimman monta valtion työpaikkaa Kehä kolmosen ulkopuolelle.

Toimivaksi tiedetään myös jo edellisestä lamasta tuttu puolustuselvytys, eli hankintamäärärahojen kasvattaminen. Juuri mikään ei elvytä yhtä tykisti kuin 57 kpl F/A-18 Hornetteja. Vaivainen sadan miljoonaan euron tasokorotus on nynnyjen touhua.

Juuri nyt kaikkein houkuttelevin tapa torjua lamaa on masinointielvytys. Annoin masinoida itseni osallistumaan Lex Nokian kaatamiseen pyrkivän TV-mainoksen rahoittamiseen. Sinne meni 20 egeä sekunnin tuhannesosassa täysin tuntemattomille amatööreille, niin että hulahti! Jos sillä rahalla ei lama kaadu, niin toivottavasti edes Lex Nokia.