Arkisto aihealueelle uudistus

Television vaaliväittelyjä voisi kehittää

Julkaistu 18.3.2011 alueilla media, uudistus, yhteiskunta.

hourglass

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ottivat eilen mittaa toisistaan Ylen Vaalistartissa. Keskustelussa otettiin kantaa mm. ydinvoimaan, työllisyyteen ja talouteen. Tässä omia havaintojani.

Kataisen annettiin puhua koko ajan halutessaan ja pitkään. Yleisön päätä nyökyttävä jeesmies vahvisti sanatonta viestiä “tämä mies johtaa Suomea”. Sinnemäen vastaukset olivat hyviä aina kun hän sai puheeenvuoron, mitä ei tosin tapahtunut valtavan usein. Erinomainen haaste muille ydinvoimasta heti alussa.

Räsänen onnistui raivaamaan itselleen puhetilaa yllättävän vahvasti vaikuttamatta pätkääkään ärsyttävältä. Tilanotosta kannattaisi ottaa mallia. Arhinmäki oli vakuuttava, haastoi kaikkia ja sai taitavasti puheenvuoron itselleen usein. Tuli mieleen ketterä futispelaaja. Ei yritä miellyttää kaikkia.

Soinin toistuvasti esitetyt sutkautukset kuulostivat ulkoa opetelluilta. Yllättävän huonotuulinen. Syntyi vaikutelma “minä vastaan koko maailma”. Urpilainen puhui pisimpään. Pitäisi tiivistää huomattavasti. Haastoi kiitettävästi Kataista ja Kiviniemeä. Väkinäinen hymy pistää tv:ssä silmään.

Kiviniemi pelasi varman päälle. Rauhallinen yleisvaikutelma. Pääsi ääneen halutessaan, mutta ei juuri hakenut suunvuoroa. Selkeä puolustusasetelma. Wallinin hiukset kimaltelivat ja hymy loisti. Yritti puhutella liberaalia kaupunkilaista, mutta kompastui kielipuolueen nauhoihin ja kaarteluun.

Television vaaliväittelyt noudattavat aina tiettyä formaattia. Ohjelman muoto pakottaa vastaajat kiertelemään sen sijaan, että he antaisivat suoria vastauksia. Jos vastaa heti suoraan, puheenvuoro katkaistaan siihen. Siksi puoluejohtajat perustelevat ensin näkemystään vaikka kuinka kauan ja kertovat varsinaisen kantansa vasta erikseen pyydettäessä.

Mielestäni syy ei ole vain poliitikoiden, vaan televisioformaatin, joka yrittää pakottaa politiikan monimutkaisuuden yksinkertaisiksi kyllä tai ei -vastauksiksi. Elämä ei ole televisiota.

Entäpä jos kaikille osallistujille jaettaisiinkin käyttöön koko ohjelman ajaksi tietty määrä puheaikaa? Esimerkiksi kymmenen minuuttia puhujaa kohti. Ajan voisi keskustelun kuluessa käyttää haluamallaan tavalla ottamalla pidemmin kantaa toisiin kysymyksiin ja lyhyesti toisiin. Tämä voisi kehittää vaaliväittelyjä joustavammiksi ja elämänmakuisemmiksi.

Ihmisvilinää Kaisaniemenrantaan

Julkaistu 6.3.2011 alueilla Helsinki, uudistus, yhteiskunta.

Olen ihmetellyt koko ikäni, miksei Pitkänsillan eteläpuoleisella Kaisaniemenrannalla tapahdu juuri mitään. Ranta on pelkkää hylättyä joutoaluetta, jota käytetään pääasiassa veneiden talvitelakkana.

Jokainen Turussa vieraillut lienee huomannut, miten eläväinen Aurajoen ranta on. Aurajoen myönteinen kehitys alkoi niinkin myöhään kuin vasta vuonna 1981. Sitä ennen Turussa ei ollut ravintolalaivoja.

Helsingin kaupunginhallitus käsittelee maanantaina 7.3. Kaisaniemenrannan asemakaavan muutosehdotusta. Vaikuttaa siltä, että ainakaan asuntolaivoja rantaan ei tule, sillä kaavaa ehdotetaan palautettavaksi uudelleen valmisteltavaksi.

Eli huonoimmassa tapauksessa Kaisaniemenrantaan ei tule yhtään minkäänlaista sosiaalista toimintaa tuottavaa kohdetta jatkossakaan, vaan tilanteen annetaan jatkua entisellään.

Olisiko tämä hetki sittenkin mahdollista kääntää voitoksi? Minusta vähimmäisvaatimus olisi, että rantaan osoitettaisiin paikkoja kahvila- ja ravintolalaivoille. Malliksi pitäisi ottaa Pitkänsillan pohjoispuolella sijaitseva jokilaiva.

Neljän ravintolalaivan vuoksi rantaa ei tarvitsisi uudistaa yli kuudella miljoonalla eurolla, vaan huomattavasti pienempikin panostus riittäisi erinomaisesti alkuun pääsemiseksi.

Julkisesti tuotettu tieto julkisesti saataville

Julkaistu 22.2.2011 alueilla Helsinki, pyöräily, uudistus, yhteiskunta.

electronic safe

Helsingin kaupunki teetti vuonna 2010 Taloustutkimuksella mainion tutkimuksen nimeltä “Helsinkiläisten liikkumistottumukset 2010″. Tutkimuksen valossa Helsingin tavoite nostaa pyöräilyn osuus 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä vaikuttaa mahdolliselta saavuttaa. Nyt pyöräilyn osuus liikenteestä on Helsingissä 9 prosenttia.

Tutkimuksesta selviää myös, että 74 prosentilla helsinkiläisistä on käytössään polkupyörä ja 66 prosentilla on taloudessaan käytössä vähintään yksi henkilöauto. Kantakaupungissa 64 prosentilla asukkaista on pyörä ja 51 prosentilla auto. Esikaupungeissa 79 prosentilla asukkaista on pyörä ja 73 prosentilla auto.

Haluaisin kuitenkin tietää enemmän. Esimerkiksi sen, miten sukupuolten liikkumistottumukset eroavat toisistaan. Koska tämä ei suoraan selviä tutkimusraportista pyysin tutkimuksen taustamateriaaleja kaupunkisuunitteluvirastolta nähtäväkseni.

Saamani vastauksen mukaan “konsulttitöissä on ehto, että raakadataa ei anneta eteenpäin.” Miksi Helsinki suostuu tällaiseen ehtoon tilatessaan tutkimuksia? Julkisella rahalla tuotetun datan pitää olla julkisesti saatavilla.

Tutkimustuloksia ei ole esitelty julkisuudessa juurikaan raportin ilmestyttyä. Tieto on jäänyt pölyttymään hyllylle. Tutkimuksen taustamateriaaleista olisi valtavasti enemmän hyöytä kuin pelkästä tutkimusraportista, jos data vain olisi julkisesti saatavilla. Varsinkin, kun tutkimuksen teettäminen maksoi kaupungille 10 000 euroa.

Vuonna 2011 pitäisi olla päivän selvää, että tieto on arvokasta vain, jos sitä käytetään. Tietoa ei voi käyttää, jos sitä ei ole saatavilla. Tiedon avoimen käytön tiellä on monia esteitä. Kaikkein hölmöin este on suostua ostajana ehtoihin, jotka estävät käyttämästä ostettua tietoa vapaasti.

Helsingin ei ole mitään järkeä teettää tuhannen ihmisen haastattelumateriaalia, jos kaupunki ei voi antaa omistamaansa tietomateriaalia eteenpäin käytettäväksi. Julkisella rahalla tuotettua tietoa pitää voida käyttää. Siksi julkisen datan pitää olla avoimesti saatavilla.

Kuka siellä?

Julkaistu 28.1.2011 alueilla media, tekniikka, uudistus, yhteiskunta.

Burka

Kirjoitus julkaistiin Vihreässä Langassa 17.12.2010.

Internet perustuu täydellisen vapauden ihanteeseen, ja sitä kautta ihmisten kanssakäyminen on saanut valtavasti uusia muotoja. Monista tietoverkon nykyisistä mahdollisuuksista ei osattu edes haaveilla kymmenen vuotta sitten.

Internetissä vuorovaikutuksen normit poikkeavat muusta keskustelukulttuurista yhä huomattavasti. Nettikeskusteluissa on vakiintunut tavaksi kätkeä nimensä ja kasvonsa, mikä on verkon ulkopuolella poikkeava viestintämuoto. Henkilöyden ilmaiseminen on vahva normi länsimaissa.

Ennen internetiä pamfletit ja lehtien mielipidepalstat olivat lähes ainoita nimettömiä ilmaisukanavia. Se rajoitti ilmaisunvapautta, sillä kustantajat ja lehdet valikoivat, mitä julkaisevat – internet ei.

Aiemmin vapaa itsensä ilmaiseminen oli mahdollista vain omakustanteessa. Sille asettivat rajoituksia henkilökohtainen varallisuus ja lainsäädäntö. Netti on siten demokratisoinut tiedonvälitystä sekä muuttanut viestinnän ja demokratian välistä suhdetta.

Länsimaisen oikeusvaltioajattelun lähtökohta on perinteisesti ollut, että vapaudet ja vastuut tasapainottavat toisiaan. Demokraattisen yhteiskunnan reaalimaailmassa sananvapautta rajoittaa sananvastuu.

Pitkälti kasvottomuuteen ja nimettömyyteen perustuvassa verkkomaailmassa sananvastuu etsii vasta muotoaan. Sosiaalisen median kehitys kuitenkin osoittaa, että vastuu tekee hyvää sananvapaudelle myös internetissä.

* * *

Sosiaalinen media muuttaa perinteistä mediaa ja tapaamme kommunikoida sähköisesti. Ajatukset leviävät netissä kulovalkean tavoin tuttujen käyttäjien kesken. Suosituimmat kirjoitukset kiertävät sosiaalisessa mediassa lukijoiden suositusten myötä käyttäjiltä käyttäjille tuhansia kertoja.

Perinteisissä tiedotusvälineissä toimittajat päättävät, mitkä asiat saavat huomiota, mutta sosiaalisessa mediassa päätöksen tekevät lukijat. Tämä on erinomainen viestinnällinen edistysaskel.

Sosiaalisessa mediassa on eräs erityinen piirre: se, miten kuvalliset yhteisöpalvelut toimivat verrattuna anonyymeihin keskustelupalstoihin, joita tiedotusvälineet ja muut tahot ylläpitävät.

Keskustelupalstoilla esiinnytään pääasiassa keinotekoisen netti-identiteetin avulla nimettömänä. Kuvallisten yhteisöpalvelujen suosio puolestaan perustuu juuri siihen, että käyttäjät tietävät, keitä muut ovat.

Kuvallisten yhteisöpalvelujen kautta todellisen maailman sosiaaliset normit heijastuvat nettiin. Näissä yhteisöissä ihmisten välisen viestinnän periaate on sama kuin verkon ulkopuolellakin.

Kun käyttäjä nojaa omaan nimeensä, elämäkertaansa ja kasvokuvaansa, hän käyttäytyy verkossa omana itsenään, vaikka ei paljastaisikaan henkilöllisyyttään kokonaan muille käyttäjille.

Kun verkkoidentiteetti perustuu omaan arkiminään, ihminen suhtautuu tekemisiinsä ja sanomisiinsa netissä samoin kuin muuallakin. Siten sosiaalinen media ohjaa ihmisiä käyttäytymään verkossa vastuullisesti.

* * *

Internetin nimettömyys on luonut harhakuvan, että verkko olisi pullollaan tulista vihaa ja kiukkuisia fanaatikkoja. Nettikeskustelu saa nihilistisiä piirteitä pitkälti siksi, että sitä käydään anonyymisti puskista.

Nimettömyys ruokkii nettiraivoa ja verkkovihaa. Nimettömät keskustelut ohjautuvat lähes automaattisesti tuntemattomien ihmisten väliseksi riitelyksi.

Kuitenkin vain pieni osa ihmisistä kokee tarvetta viestiä netissä vihamielisesti. Suurelle enemmistölle on täysin vierasta kommunikoida ärhentelemällä tuntemattomille. Keskusteluareenaa hallitsevat kuumakallet, vaikka mukana olisi maltillisiakin ihmisiä.

On syytä ymmärtää, että nimettömyydellä on haitallisia vaikutuksia. Nettikeskustelujen kiihkoilevan ja herjaisan sävyn takia enemmistö ihmisistä ei osallistu niihin aktiivisesti.

* * *

Massat muuttavat sähköistä viestintää siten, että valtakulttuurin perinteinen tapa kommunikoida alkaa hiljalleen luoda painetta netin anonyymiin alakulttuuriin. “Epäsosiaalinen media” muuttuu ennemmin tai myöhemmin sosiaaliseksi mediaksi.

Verkkokeskusteluja käydään jo nyt aikaisempaa enemmän avoimesti omalla nimellä ja omin kasvoin – pääsääntöisesti rauhallisissa merkeissä. Muutos on käynnistynyt niissä osissa nettiä, jotka ovat ensimmäisinä ottaneet kuvallisten yhteisöpalvelujen apuvälineet käyttöönsä: blogeissa.

Tämä haastaa perinteisen median ja tarjoaa samalla perinteiselle medialle erinomaisia mahdollisuuksia. Hyvin suunnitellut kommentointiominaisuudet parantavat kokemusta nettipalvelujen käyttämisestä ja lisäävät kävijämääriä.

Myös nimettömyydelle tulee sallia paikkansa. Tulee tunnustaa, että se on arvokasta, kun käsitellään arkaluontoisia asioita. Mutta nimettömyyden tarvetta on harkittava netissä samalla tavoin kuin muissakin yhteyksissä. Harva haluaa keskustella ihmisen kanssa, jolla on kommandopipo päässä.

* * *

Nimettömyyteen perustuvan nettikeskustelun alennustila jatkuu juuri niin kauan kuin tätä muusta viestinnästä poikkeavaa anonyymia kommunikaatiota ruokitaan.

Laajempi muutos edellyttää, että ihmisille annetaan mahdollisuus käydä keskustelua omilla kasvoillaan ja nimellään. Tiedotusvälineiden kannattaisikin harkita kommenttien kytkemistä kuvallisten yhteisöpalvelujen profiileihin. Joka kolmas suomalainen on jo esimerkiksi Facebookissa.

Tämäkään ei poista häiriköiviä trolleja keskusteluista, mutta alleviivaa sananvastuun merkitystä inhimillisen kommunikaation elintärkeänä osana.

Kommentointijärjestelmä on hyvin suunniteltu, kun se tuo esiin arvokkaita ja punnittuja mielipiteitä sekä antaa muiden ihmisten olla kuin he eivät huomaisikaan trolleja.

Täydellisen vapauden idean mukana kulkee väkisin myös aivan toisenlainen ihanne: täydellinen vapaus kaikesta vastuusta.

Pyöräilyn määrärahat tärkeysjärjestykseen

Julkaistu 26.1.2011 alueilla Helsinki, liikenne, pyöräily, uudistus, yhteiskunta.

Copenhagen February Traffic

Kuva: Mikael Colville-Andersen

Helsingin valtuustoryhmät sopivat syksyllä 2010, että pyöräilyyn liittyviä määrärahoja korotetaan kahdella miljoonalla eurolla. Yleisten töiden lautakunta päätti tiistaina 26. tammikuuta, että rahojen tarkemman käytön määrittelee Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston Pyöräilyprojekti.

Miten valtuuston myöntämä lisämääräraha kannattaisi käyttää, jotta se palvelisi parhaiten tarkoitustaan? Kaupunkipyöräilyn edistämisen kannalta keskeisimpiä asioita on listattuna alla tärkeysjärjestyksessä.

Läpileikkaava teema: Pyöräilyprojektin on päätettävä pyöräilyn prioriteettien järjestyksestä ja ohjattava virastoja pyöräilyyn liittyvissä asioissa. Häntä ei voi enää jatkossa heiluttaa koiraa.

1. Pyöräilyn kokonaissuunnitelma. Laadittava Bicycle Master Plan tilaustyönä. Vetovastuu ehdottomasti KSV:lle. HKR erittäin mieluusti mukaan kumppanina, esimerkiksi 49 % osuudella.

2. Kuntokartoitetun 100 km peruskorjaus. HKR:n tilaama ja Helsingin Polkypyöräilijät ry:n toteuttama runkoverkon kuntokartoitus on valmis. Se on peruskorjattava vuonna 2011.

3. Liikennesuunnitelmat keskeisille väylille. Isoin pullonkaula pyöräilyn edistämisessä on, ettei KSV:llä ole riittäviä resursseja tuottaa kohtuullisessa ajassa liikennesuunnitelmia keskeisille pyöräväylille.

4. Katusuunnitelmat keskeisille väylille. Kaksi muuta pullonkaulaa ovat puuttuvat ja puutteelliset katusuunnitelmat. HKR:llä ei ole tällä hetkellä valmiutta tuottaa pyöräilyä edistäviä katusuunnitelmia. Osaamisen tasoa on nostettava ja suunnitelmien tekoa nopeutettava.

5. Talvikunnossapidon menetelmät. Pyöräväylien talvikunnossapidon menetelmiä on päätetty kehittää, mutta määrärahojen puutteesta johtuen työtä ei ole käynnistetty.

6. Pyöräilyprojektin työvoima. Pyöräilyprojekti ei ole edennyt toivotulla tavalla. Syynä on koordinaation puute projektin sisällä. Projektilta puuttuu koordinoiva toimistotyöntekijä, “vääpeli”.

7. Pyöräilyprojektin käyttörahat. Pyöräilyprojektilla on oltava myös jonkin verran tarkasti kohdentamatonta käyttörahaa. Sen käytöstä on voitava päättää joustavasti vuoden edetessä.

Pieniä parannuksia Helsinkiin

Julkaistu 21.1.2011 alueilla Helsinki, kulttuuri, liikenne, media, pyöräily, talous, tekniikka, uudistus, yhteiskunta, ympäristö.

Listasin Ylioppilaslehden pyynnöstä muutamia ideoita Design-vuodeksi 2012. Varsinaiseen juttuun Hauskempi Helsinki päätyi aiemminkin bloggaamani ehdotus julkisista ilmoitustauluista.

Julkisia ilmoitustauluja

Nyt tapahtumailmoitukset ovat sähkökaapeissa, joista ne revitään verorahoilla rumasti pois. Helsingissä ne voisivat olla osa design-ajattelua ja näyttääkin hienoilta.

IMG_5341

Kaupunkikuvallisesti fiksuja kierrätysastioita

Kierrätyspisteitä on harvassa, koska “ei ole tilaa” ja asukkaat eivät tykkää nykyisistä rumista mörskistä. Muotoilun mekassa myös kierrätysastiat voisivat näyttää hienoilta. Sulavalinjainen tiputusaukko katutasolle, itse säiliö maan alle.

0006_r1

Enenmmän puistotapahtumia

Puistojen käyttöä rajoittaa se, että puistojen nurmikot kuluvat. Helppo ratkaisu olisi nurmikoiden suojaaminen.

IMG_5383

Vessoja yleisötapahtumiin

Suuret yleisötapahtumat kärsivät huonoista järjestelyistä. Viemäriverkkoon väliaikaisesti liitettävät vesivessat nostaisivat monien tapahtumien tasoa huomattavasti. Yhteen konttiin mahtuu 10+ vessaa.

IMG_5357

Jatkettuja jalkakäytäviä

Kun suojatien tilalla on jatkettu jalkakäytävä, niin jalankulkijasta tulee kaupunkiliikenteen kunkku. Suunniteltu asuinalueille, joilla asuinkatujen nopeusrajoitus on max 30 km/h.

Jatkettu jalkakäytävä

Pyöräntaluutettavia portaikkoja

Kuva kertoo asiasta kaiken.

The Little Things

Toivoisin myös näitä.

Lumilinko ja petkele

Lumilingot on syytä ottaa käyttöön Helsingissä lumen siirtämiseksi nopeammin. Lisäksi jalkakäytäviä on syytä hoitaa perinteisillä menetelmillä: kola, lapio ja petkele käyttöön!

Juniin flex-vaunuja

Junien, raitiovaunujen ja metrojen vaunukalustoa on kehitettävä flex-vaunuilla. Niillä matkustajat voivat kuljettaa joustavasti lastenvaunuja, pyörätuoleja, polkupyöriä ja isoja matkatavaroita.

P1070184

Huonot työvälineet alentavat tuottavuutta

Julkaistu 6.1.2011 alueilla talous, tekniikka, uudistus, yhteiskunta.

Écrire à travers le temps

Jos työhuoneen katossa oleva lamppu vilkkuu, se vaihdetaan. Kun vanhentunut nettiselain hidastaa työskentelyä, toimistossa on turha odottaa lupaa sen vaihtoon ennen kuin tietokoneesta tulee savua.

Niinpä nykyaikainen toimistotyö kärsii erään tärkeimmän työvälineen laiminlyönnistä. Nettiselain on nykyajan sulkakynä. Selain on joko ajan tasalla ja toimii hyvin, tai sitten se on vanhentunut ja toimii huonosti. Työn tuottavuudelle kehno nettiselain on myrkkyä.

Virastomaailmassa työvälineiden vaikutus tietotyön tuottavuuteen on mysteeri. Kun viranomaiset sisäistäisivät tämän pulman, puheet julkisen työn yksityistä sektoria heikommasta tuottavuudesta voisivat muuttua.

Esimerkiksi eduskunnan ja Helsingin kaupungin koneissa on standardina Internet Explorerin vanha ja hidas versio. Vaikka selaimet ovat ilmaisia, julkisen organisaation työntekijän on turha edes uneksia uudesta selainversiosta, ellei kone hajoa. Lupaa selaimen vaihtamiseen ei heru.

Kun lamppu vaihdetaan, sen ei ole pakko olla saman merkkinen kuin edellisen. Selaimen taas on ehdottomasti oltava aina saman valmistajan. Julkinen työnantaja ei salli työntekijöidensä käyttävän muiden kuin Microsoftin valmistamia selaimia edes huonosti toimivan Microsoftin selaimen rinnalla.

Tilanne on tyydyttävä ainoastaan päätöksiä tekevän henkilöstön kannalta. Muiden työntekijöiden osalta tämä on hölmöä. Taho, joka on laskenut hinnan atk-henkilöstön työlle, ei ole huomioinut laskelmassaan muiden työntekijöiden tuottavuuden polkevan paikallaan huonojen työvälineiden takia.

Internetselain Firefox ohitti Internet Explorerin käyttäjämäärän Euroopassa joulukuussa. Tapahtuma osoittaa erinomaisesti kilpailun toimivuuden merkityksen. Monopoliaseman menetys pakottaa Microsoftin muiden toimijoiden tavoin kehittämään käyttäjille mahdollisimman toimivia selaimia.

Suomessa Microsoftin Internet Explorer -selaimen markkinaosuus jatkaa putoamistaan. Vuodessa IE:n käyttäjämäärä on laskenut 32 prosentista 26 prosenttiin. Helsingin kaupungin virastoissa ja eduskunnassa tilanne pysyy ennallaan.