Keräsin nuorempana 1990-luvulla festarirahat Roskildessa tyhjiä oluttuoppeja maasta noukkimalla. Ehdin kerätä nelipäiväisillä festareilla parhaimmillani yhden illan aikana koko festarilipun hinnan takaisin konserttien väliajoilla – ja näin siten samalla elämäni suurimmat bändit ilmaiseksi.

Päivät kuluivat kavereiden kanssa mm. Radioheadin, Nick Caven, Supergrassin, Smashing Pumpkinsin, Flaming Lipsin, Mercury Revin ja Metallican keikoilla.

Tienasin myös matkoihin, juomiin ja ruokaan käyttämäni kruunut takaisin tuoppeja keräämällä. Yhtenä vuonna jäimme jopa voitolle, kun keräsimme tyttöystävän kanssa rahat yhteiseen pottiin.

Kuva: Stig Nygaard

Tanskalaiset suhtautuivat pohjoismaiseen tuoppeja keräävään nuorukaiseen erittäin sydämellisesti. Monet antoivat mukaan tuoppien kantoon tarkoitetun pahvikahvansa, joka oli erityisen himoittua tavaraa, sillä yhdestä pahvista sai viittä tyhjää tuoppia vastaavan rahasumman. Kaupan päälle opin paikallisilta kuolemattomia tanskankielisiä one-linereita.

Kymmenisen vuotta myöhemmin minun ei tarvinnut enää poimia tyhjiä tuoppeja mudasta, vaan minulla oli varaa rahoittaa festarini palkkatöillä ansaitsemallani rahalla.

Vuosikymmenessä myös festivaalien tunnelma oli muuttunut. Samoin Tanskan yhteiskunnallinen ilmapiiri. Tuoppien keräilystä oli tullut Slovakian romanien hommaa. Heihin ei suhtauduttu samanlaisella veljellisellä lämmöllä kuin nuoreen suomalaiseen pipopäähän.

Tanskassa näkee kaduilla, juna-asemilla ja puistoissa romanien lisäksi paljon toimettomia Grönlannin inuiteja. Usein juovuksissa. Näky on hyvin surullinen; ei vähiten sen herättämien Tanskan historiaan liittyvien ajatusten vuoksi. Tanskassa kerjääminen on kielletty lailla. Kerjäämistä se ei ole kitkenyt.

Kerjääminen voi olla hyvinkin häiritsevää, mutta rikollista? Kuten Niinistön Ville tänään kirjoittaa, ongelman ydin eivät ole romanit, vaan köyhyys. Vaikka köyhyys ei poistu kerjäämällä, ei se taatusti vähene poliisitoiminkaan. Ongelma ratkeaa vain puuttumalla sen todellisiiin syihin: Itä-Euroopan romanien ja Tanskan inuitien sietämättömän huonoon tilanteeseen.

“voiko esimerkiksi tuulivoimaa
tuottaa niin paljon
kuin tässä paketissa
on laskettu

se on todella mittava
mittava panostus

ja esimerkiksi tuulivoimapuistoon
suunnitellut tuulivoimapuistot

ovat saamassa ankaraa vastustusta
Oulun seudulla
Perämeren pohjukassa
Hailuodon ja Oulun

Hailuodon ja Oulun
välissä

ja sen takia että se on
paitsi että se ei
on

tuskin
tuskin siellä sillä tavalla
tuulee

niin
se on myös
muuttolinnuille

hyvin
hyvin
hyvin
vaarallista

lennellä Limingan lakeuksille
tuulivoimapuistojen yli

mutta
senkin voijaan tietenkin

tietenkin
tuota estää

ja sijoitella ne sillä tavalla

että
että ne tulevat
että ne kestävät

myös
myös lintujen
lintujen muuton”

Sanoitus Tuulikki Ukkola, 2010.

sen avulla
ydinvoiman avulla

sähköä käyttävä
raskas
teollisuus

joka on
joka ei pelkästään oo
raskasta teollisuutta

vaan energiaystävällistä
ja tehokasta
tehokasta
tehokasta teollisuutta

niin se saa
sen sähkön
omakustannushintaan

se ei joudu ostamaan sitä enää
energiamarkkinoilta
kalliiseen hintaan

Helsingin kaupunki on ilmoittanut ulkovessoja toimittaville yrityksille, että kaupungilla on vappuna monopoli vessojen sijoittamiseen mailleen. Rakennusviraston kanta vaikuttaa lehdestä luettuna melko suorasukaiselta, mutta ymmärrän hyvin periaatteen vastauksen takana.

HKR:n toimintaa valvovan yleisten töiden lautakunnan näkökulmasta mielestäni yksityisten vessojen tms. tilaa vievien laitteiden sijoittaminen yleiselle alueelle ei ole suinkaan ongelmaton asia.

Jo periaatteen kannalta on erittäin tärkeää, ettei julkista tilaa yksityistetä. Julkisen alueen on oltava yleisesti kaikkien käytettävissä. Yksittäinen yksityisvessa ei juuri vie puistosta tilaa, mutta 10 000 yksityistä vessaa täyttäisi kaupungin kaikki puistot laidasta laitaan.

Toisaalta olen täysin samaa mieltä, että usein vessoja ei ole suinkaan riittävästi vapun kaltaisissa juhlissa, joissa ihmiset kerääntyvät yhteen viettämään aikaa julkisille paikoille.

Maksullisissa yleisötilaisuuksissa voidaan käyttää konttivessoja, jotka kytketään suoraan kaupungin viemäriverkkoon. Kenties tällaisia konttivessoja voitaisiin jatkossa käyttää julkisissakin tilaisuuksissa, mutta se edellyttäisi tilapäisten viemärikytkentöjen tekemistä puistoalueille ja maksaisi enemmän kuin bajamajat.

Kuten Pihakatu-blogissa on tuotu ohimennen esiin, puistot eivät ole itsestään selvä osa kaupunkiympäristöä, vaan vasta tasavaltalaisen yhteiskunnan tuotos. Puistojen laajempi leviäminen kaupunkeihin kesti pitkälle 1800-luvun jälkipuolelle asti.

Ajatus julkisista puistoista virisi valistuksen myötä 1600–1700-luvuilla, mutta ennen vuotta 1789 yleinen puisto oli vain filosofinen utopia. Kaupunkipuutarhoja avattiin yleisölle osittain jo 1600-luvulla; julkisia ne eivät silti suinkaan olleet, vaan puhtaasti yksityisomaisuutta.

Julkinen puisto on siis tasavaltalainen instituutio. Puistojen leviäminen edellytti kahta tekijää:

1. Kaupungistumista, eli kaupunkien väkiluvun ja koon kasvua.
2. Ajattelutavan muutosta.

Näistä olennaisesti tärkeämpi oli se filosofinen murros, joka Ranskan vallankumouksen myötä tapahtui ja muutti ihmisten ajattelua. Väestönkasvu ei ollut niinkään ilmiön syy, vaan seuraus.

Kuva: Walter Parenteau

Helsingin kaupungin lautakunnissa siirrytään vuonna 2011 sähköisiin kokouksiin. Samalla koko kaupungin asiakirjanhallintajärjestelmä uudistuu. Tällöin kaikki kokousmateriaali tulee luottamushenkilöiden käyttöön sähköisessä muodossa. Näin esityslistojen toimittaminen aikaistuu päivällä ja hallinnon työtaakka pienenee.

Niille, joille tietotekniikan käyttäminen on arkipäiväistä, uusi kokousmenettely tuo joustoa luottamustehtävien hoitoon. Materiaalin käyttö omalla kannettavalla helpottuu. Koska rakennelma on Windows-pohjainen, nyt on varmistettava, että yhteensopivuus muiden käyttöjärjestelmien kanssa taataan. Hankkeen edut hukataan, jos yhteensopivuudesta huolehditaan vasta jälkikäteen ja se joudutaan rakentamaan kahdesti.

Hanke tuo myös pieniä taloudellisia säästöjä. Esimerkisi yleisten töiden lautakunnan papereiden lähettipalveluiden kustannukset olivat viime vuonna 4 836,48 euroa. Keskimääräinen yksikköhinta oli noin 6-7 euron tuntumassa. Lautakuntamme kokoontui vuoden aikana 36 kertaa, eli kaupunki käytti vuonna 2009 yhtä lautakuntamme jäsentä kohti 216-252 euroa esityslistojen jakeluun kuriiriautolla.

Niille, jotka eivät käytä sujuvasti tietotekniikkaa uudistus voi tuottaa hankaluuksia. Tarvitaan siis koulutusta. Ilmeisesti kaupunki on myös hankkimassa luottamushenkilöilleen jonkinlaisia laitteita paperittomuuden edistämiseksi. Itse en kaipaa ylimääräistä epäkäytännöllistä päätelaitetta, jonka ominaisuudet eivät vastaa käyttövaatimuksiani enkä pidä turhan roinan hankkimista järkevänä.

Kunhan käyttöjärjestelmien yhteensopivuus varmistetaan ja riittävästi koulutusta tarjotaan, uudistus on kaiken kaikkiaan erinomainen. Paperiton luottamustoimi on henkilökohtaisella tavoitelistallani korkealla.