Iso osa mediasta on langennut Kööpenhaminassa ansaan, joka sille on taitavasti viritetty. Kansainvälinen uutisointi on keskittynyt toistaiseksi ilmastokokousen sijaan huomiota herättäviin pidätyksiin, kuten pidätyksiä provosoivat tahot ovat toivoneetkin.

Ansan ovat virittäneet niin sanotut mustan blokin autonomit. Heidän loukkuunsa on mennyt myös Tanskan poliisi toimimalla juuri siten, kuin autonomit ovat halunneet, eli käyttämällä näyttävästi voimaa.

Osa sinisilmäisimmistä mielenosoittajista on langennut ansaan ja hankkiutunut pidätetyksi täysin omasta syystään. Toiset sattumalta, koska ovat olleet “väärällä hetkellä väärässä paikassa”.

Kaikkein eniten höynäytetyiksi ovat tulleet keskustelupalstoilla mielenosoittajien pamputtamista ja kyynelkaasuttamista vaativat anonyymit nettikovikset, jotka eivät millään tahdo käsittää, että lynkkausmielialan toivottavat aivan erityisen tervetulleeksi levottomuuksien taustalla häärivät provokaattorit.

Käsikirjoitus on yksinkertainen. Poliisin toiminta on jännittävää ja se kiinnostaa uutisia ostavaa yleisöä. Erityisesti televisiossa on keskitytty lähes yksinomaan esittelemään näytteitä mellakkapoliisin erinomaisista joukkojenhallintataidoista.

Tunnetusti televisiojournalismi ei välitä, vaan tuottaa tosiasioita yleisölle valikoimalla tapahtumat ja luomalla niiden ympärille kiinnostavan kuvakertomuksen.

Draamantajuisista mustapukeisista ja naamioituneista autonomeista saa hampaisiin asti panssaroitujen mellakkapoliisien kanssa shokkiarvoltaan mahdollisimman näyttävää kuvaa myös lehtien tarpeisiin.

Se, että mustan blokin tarkoituksena on muuttaa rauhanomaiset mielenosoitukset mellakoiksi, provosoida poliisi käyttämään mahdollisimman paljon voimaa, houkutella media uutisoimaan pelkästä sekasorrosta, rikkomisesta ja pidätyksistä sekä varmistaa voittonsa lietsomalla nettirahvaan keskuudessa lynkkaushenkeä, tuntuu menevän kaikilta ohi.

Miksiköhän me emme koskaan kuule lentokoneista, jotka eivät syöksy maahan?

Kuva: america.gov

Olen seurannut ilmastokokoukseen valmistautuvan Kööpenhaminan tapahtumia kotisohvalta käsin ja pohtinut, kuinka helposti vähäpätöinen, pieni häiriköivä vähemmistö leimaa nujakoinnillaan maltillisen enemmistön kaltaisekseen.

Lauantain suurmielenosoitus keräsi jopa 50 000 osallistujaa. Heistä noin prosentti on aiheuttanut häiriötä. Loput 99 prosenttia on osoittanut mieltään aiheuttamatta minkäänlaista harmia.

Kulkueen kärjessä käveli uutisten mukaan kymmeniä tuhansia ihmisiä rauhallisesti ja iloisissa tunnelmissa musiikin ja iskulauseiden säestyksellä kohti kokouspaikkaa Bella Centeriä (I-merkit).

Mukaan mahtui joitain satoja kivin ja lankuin aseistautuneita niin sanotun mustan blokin mielenosoittajia. Poliisi eristi osan mustasta blokista saartorenkaaseen ja pidätti heistä noin 400 (X-merkit).

Noin prosentti oli paikalla riehumassa. 99 prosenttia ihmisistä käyttäytyi asiallisesti ja oli paikalla vaatimassa päättäjiltä vahvoja toimia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.

Tässä sama asia ilmaistuna graafisesti. Jokainen merkki kuvaa 100 osallistujaa 50 000 ihmisen joukossa.

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIX
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIX
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIX
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIX

Rähinä, väkivallalla uhkailu ja häiriön aiheuttaminen eivät kuulu mielenosoittajien ehdottoman enemmistön keinovalikoimaan. On täysin älytöntä, että häiriköivän yhden prosentin käyttäytymisen perusteella lyödään riitapukarin leimaa mieltään rauhallisesti ilmaisevaan paikallaolijoiden ylivoimaiseen enemmistöön.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää torstaina eräiden katujen nopeusrajoitusten tarkistamisesta. Merkittävimmät muutokset ovat, että Sörnäisten rantatiellä nopeus lasketaan 50 kilometriin tunnissa ja Koskelantiellä 40 kilometriin tunnissa.

Vuonna 2008 Helsingin liikenteessä kuoli 12 henkilöä. 2000-luvulla keskimäärin 13 henkilöä. 1980-luvulta vuoteen 1994 kuolleita on ollut keskimäärin 26 (19–35). Sen jälkeen jalankulkijakuolemien määrä on puolittunut.

Jalankulun turvallisuuskehitys alkoi Helsingissä vuonna 1992, kun kantakaupungin 40 km/h:n nopeusrajoitus astui voimaan. Vuonna 2004 kantakaupungissa asuntokatujen nopeusrajoitus aleni 30 kilometriin tunnissa ja eräiden muidenkin katujen nopeusrajoituksia alennettiin.

Jalankulkijoiden kuolemantapauksia oli 2000-luvulla keskimäärin 8 vuodessa. Kaksi kolmesta jalankulkijaonnettomuudesta tapahtui kantakaupungissa (65 % 2003-2007).

Liikenneonnettomuuksien yhteiskunnalliset kustannukset olivat Helsingissä vuonna 2008 yhteensä 213 miljoonaa euroa. Loukkaantumiseen johtaneiden onnettomuuksien osuus oli 182, kuolemantapausten 27 ja omaisuusvahinkojen 5 miljoonaa euroa.

Näiden lukujen valossa on selvää, että nopeuksia kannattaisi kantakaupunkialueella laskea kategorisesti 40 kilometriin tunnissa pääkaduilla ja 30 kilometriin tunnissa muilla kaduilla. Rantatiellä tämä tarkoittaa autoilijalle 11 sekunnin ja Koskelantiellä 18 sekunnin viivästystä.

Kuva: Caramdir

Perussuomalaisten kannatus Kaustisella kertoo paljon puolueen äänestäjistä ja sen kannatuksesta yleensä.

Persujen äänestäjät kaipaavat todellisia vaihtoehtoja perinteisille puolueille. Rkp herättää perussuomalaisten äänestäjissä ehdottomasti vähiten vastakaikua. Kristilliset eivät herännäisinä kelpaa. Uusista puolueista vihreät ja piraatit ovat persujen makuun yltiöliberaaleja ja siksi väistämättä pois laskuista.

Vanhoista puolueista demarit ovat elämässään hyvin pärjäävän keskiluokan puolella, liian kytköksissä ay-liikkeeseen ja muuten vain liian “punaisia”. Vasemmistoliittolla on aivan liikaa vuoden 1918 painolastia kannettavanaan, sillä perussuomalaisten äänestäjille kaikki sosialismiin viittaava on erityisesti Pohjanmaalla hyvin luotaantyöntävää.

Jäljelle jäävät kokoomus ja keskusta. Konservatiivisuus ei yhdistä, vaan erottaa: perussuomalasia äänestävä ei luota puolueista kumpaankaan. Kokoomus on vain menestyjien puolella ja siksi jo lähtökohtaisesti persujen äänestäjiä vastaan. Kaustisella tämä näkyy erittäin selvästi.

Kiinnostavasti sama koskee Kaustisella myös keskustaa, vaikka muualla Suomessa tilanne eroaa paljonkin. Kaustisella keskusta edustaa hyvin toimeentulevaa maalaiseliittiä, perussuomalaiset ei-sosialistista vasemmistoa ja pienituloisia. Mutta erityisesti perussuomalaisia äänestetään Kaustisella, jotta keskustan paikallinen yksinvalta päättyisi.

Myös maanomistus liittyy asiaan. Maaseudulla kokoomus on suuria maaomaisuuksia hallitsevien puolue. Keskustaa äänestävät ne maanomistajat, joiden tilukset ovat keskisuuria. Ne, joilla ei ole maata tai omistavat sitä vähän, äänestävät persuja. Kaustinen olikin aikoinaan vahva SMP:n linnake.

Kaupunkioloissa maanomistus ei tietty juurikaan vaikuta perussuomalaisten äänestämiseen. Merkittävin tekijä on äänestäjän oma tausta. Keskeistä on myös reaktio maailman muutoksesta aiheutuvaan yleiseen hämmennykseen. Seuraavassa kirjoituksessani pohdin perussuomalaisten äänestämiseen vaikuttavia sosiaalisia seikkoja.

Kuva: Abhi

Kiinnostuin Kaustisen paikallispolitiikasta luettuani Kaustisen Kansanmusiikkisäätiön talouskriisistä. Kunnassa pohditaan vaihtoehtoja säätiön konkurssin varalta Kaustisen kunnanhallituksen päätettyä vastikään vetää velkaiselta säätiöltä tukensa pois.

Kaustisesta tuli kunnallisvaaleissa 2008 Suomen perussuomalaisin kunta. Kiinnostavaksi Kaustisen paikallispolitiikan tekee se, että keskustalla on silti Kaustisen valtuustossa yhä yksinkertainen enemmistö. Perussuomalaiset eivät haastakaan kunnassa keskustaa oikealta, vaan vasemmalta. Perussuomalaiset on Kaustisen vasemmisto-oppositiopuolue.

4 305 asukkaan Kaustisessa on 27-henkinen valtuusto. Keskusta on perinteisesti hallinut kuntaa yksinvaltaisin ottein. Valtuustopaikoista keskustalla on edelleen 15, perussuomalaisilla nyt 10 sekä kokoomuksella ja demareilla molemmilla yksi. Kaustisen yhdeksänhenkisessä kunnanhallituksessa keskustalla on kuusi ja perussuomalaisilla kolme paikkaa.

Kunnallisvaaleissa 2008 keskusta kärsi Kaustisella mittavan tappion ja menetti aiemmista 19:stä valtuustopaikastaan neljä. Äänistään keskusta menetti 274, eli 14,8 prosenttia. Kannatusta siirtyi erityisesti perussuomalaisille (+215 ääntä ja kolme lisäpaikkaa), mutta myös kokoomukselle (+77 ääntä), joka onnistui saamaan paikan valtuustoon. Kokoomus on Kaustisella kuitenkin marginaali-ilmiö (yhteensä 125 ääntä).

Oikeisto–vasemmisto-asetelma on Kaustisen tapaisessa pienessä keskipohjalaisessa kunnassa hyvin erilainen kuin esimerkiksi Uudellamaalla. Kaustisen demariryhmällä on yksi valtuustopaikka, kristillisillä ei yhtäkään, eikä kunnassa ole rkp:tä, vihreitä tai vasemmistoliittoa. Helsingissä taas juuri keskusta on pikkiriikkisen pieni puolue. Niin on tosin toistaiseksi perussuomalaisetkin.

Pohdin perussuomalaisten äänestämistä ja puolueen eroa muihin suomalaisiin puolueisiin tarkemmin seuraavassa kirjoituksessani.

Auto on 1800-luvun parhaita keksintöjä ja varmasti eniten ihmisten vapaata liikkumista 1900-luvulla helpottanut tekninen apuväline.

Samalla auto on kuitenkin oman menestyksensä uhri. Suurin este ihmisten vapaalle liikkumiselle ovat muiden ihmisten autot. Mitä enemmän autoja kaupungissa on, sitä pidemmiksi etäisyydet kaupungissa kasvavat ja sitä enemmän aikaa ja energiaa liikenteessä kuluu, mikä nostaa palveluiden ja elämisen kustannuksia.

Kuljetusetäisyyksien pidentyminen syö tavaroiden hintojen näennäisen alenemisen. Pitenevät työ- ja asiointimatkat puolestaan syövät etäisyyksien kasvusta seuraavan asumisen hintojen laskun.

Mitä pidemmät etäisyydet, sitä vaikeammin saavutettaviksi palvelut tulevat ja sitä enemmän aikaa päivittäinen töissäkäynti ja asiointi vievät. Kääntäen – sitä vähemmän kattaviksi palvelut käyvät ja sitä vähemmän vapaata aikaa ihmisille jää. Toisin sanoen sitä kauemmaksi haave ihmisten vapaasta liikkumisesta kaupungissa karkaa.

Autokaupungin ongelma on alihinnoitteltu tila: autoilun varaan rakennettu kaupunki levittäytyy hajanaisena mattona periaatteessa niin kauas kuin tilaa riittää.

“Hajakeskitetylle” eli täysin hajanaisesti haulikolla ampuen rakennetulle autokaupungille, jossa kodit, työpaikat ja palvelut ovat pitkien etäisyyksien päässä ja jossa esimerkiksi alle 18-vuotiaiden liikkumista rajoittaa merkittävästi ajokortin saamisikä, on myös vaihtoehto.

Autokaupungin vaihtoehto on raideliikenne- ja pyöräilykaupunki. Esimerkiksi Kööpenhaminassa saa rakentaa vain kilometrin säteelle etäisimmästä raideliikenteen asemasta. Ratkaisu on paitsi ekologinen myös ekonominen, koska autokaupungin rakentaminen tulee erittäin kalliiksi. Raideliikenteen infrastruktuuri on huomattavasti halvempaa kuin tieinfra siitä yksinkertaisesta syystä, että raiteita tarvitaan paljon vähemmän kuin autoteitä.

Poliittisilla päättäjillä pitäisikin olla enemmän rohkeutta. Sillä muutoin yhteiskuntaa uhkaa etenemisen sijaan jääminen keskiluokan panttivangiksi.

Kuva: Danilo.

Ilmastonmuutoksen kiistäminen elää ja voi hyvin. Monet ovat yhä varmoja, ettei ihmisten toiminta aiheuta ilmaston lämpenemistä. Esimerkiksi kokoomuksen taannoisen eurovaaliehdokkaan Ari Vatasen mukaan ilmastonmuutos on vain vihreän liikkeen keksimä salaliitto.

Jukka Huhta kuvaa ilmastonmuutosskeptikoiksi itseään kutsuvia “ilmastoänkyröiksi”. Huhdan mukaan liike “muistuttaa tieteellisen tiedon kiistämisessään monin tavoin kreationisteja, jotka vastustavat luonnontieteellistä käsitystä lajien synnystä ja kehityksestä.”

Itseäni on pitkään mietityttänyt tässä oudossa väittelyssä, miten ilmastonmuutoksen kiistäjät selittävät ilmastonmuutoksen jälleenvakuutusyhtiöille jo nyt aiheuttamat lisäkulut. Kiistäjät tietty sivuuttavat kustannusten nousun väittämällä, että huoli ilmastosta on vakuutusalalle vain mainio keino rahastaa ihmisten hyväuskoisuudella.

Mutta jos ilmastonmuutos olisi turha huoli, joka muka lihottaa vakuutusyhtiöiden taseita, kuinka on selitettävissä, että juuri jälleenvakuutusyhtiöt vaativat päättäväisiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi? Miksi, jos ihmisten sinisilmäisyys on kerran niin hyvä bisnes?

Miksi maailman kaikki vakuutusyhtiöt ja rahoitusmarkkinat ylipäätään huomioisivat ilmastonmuutoksen vaikutukset toiminnassaan, kun tulisi halvemmaksi olla tekemättä mitään? Ovatko rahoitusmarkkinat salaliitossa vihreiden kanssa?

Terveeseen skeptismiin kuuluu varovaisuusperiaatteen noudattaminen. Siihen perustuu myös terve liiketoiminta. Ilmastonmuutoksen kiistäminen ei ole tervettä skeptismiä, vaan luonteeltaan patologista. Ilmastonmuutosskeptismi on venäläistä rulettia.

Koska jälleenvakuuttajilla ei yksinkertaisesti ole varaa patologiseen skeptismiin, yhtiöt laskevat riskin ilmastonmuutoksesta olevan erittäin suuri – ja kallis. Lisäksi vain niillä on vakuutuksia, joilla on varaa vakuutuksiin. Muille riski on vielä suurempi ja kalliimpi.